Oku oli saanut suhteelisen pitkän vapaan. Olin keskittynyt nuorempien treenaukseen niin, että tahtoi tuo vanha ruuna jäädä sen ihmeellisemmin liikuttelematta. Oku olikin osoitellut mieltään Rinsessan saapumisen jälkeen enemmän kuin usein. Päivittäin ruuna kiukkuili ja temppuili kuin kolmivuotias oripoika. Se juoksi tarhaa ympäri kun menin sitä hakemaan sisälle, potki karsinan seiniä ja napsutteli hampaitaan naapureille, luimi karsinaan mentäessä ja poukkoili talutettaessa.

Kolme päivää Okun kanssa sisälle tulosta taisteltuani, päätin että ruuna saisi viettää öitään pihattotarhassa. Siellä ruuna tuntui parhaiten viihtyvän ja säästi muiden tallillaisten hermoja. Luntakin tuntui tulevan jatkuvasti ja sainkin mainion idea mitä ruunan kanssa voisimme tehdä. Metsästelin Okua puolisen tuntia pihatosta, se juoksi innoissaan karkuun aina kun pääsin lähemmäs. Lopulta päätin sitten juoksuttaa pojua, kerran se tahtoi niin kovasti juosta. Pyöräytin riimunvartta aina lähemmäs päästyäni ja ruuna singahti kuin ilotulite matkaan. Vartin Oku jaksoi leikkiä, sitten se alkoi jälleen tyyntyä ja antoi kiinni.

Tallissa laitoin ruunan käytävälle kaksin puolin kiinni. Muut ponit nauttivat päiväheiniään tarhoissa. Ruuna tepasteli paikoillaan innokkaana kun kannoin sen satulan satulahuoneesta. "Vihdoin lenkille" se tuntui ajattelevan. Satuloin ja suitsin ruunan kaikessa rauhassa. Lopulta päätin vielä laittaa sille suojat jalkoihin, ettei se innostuksissaan kävelisi omille kannoilleen.

Selkään nousin tallin pihalla. Ruuna lähti jo reippaasti kävelemään porttia kohti ja ihmetteli kun käänsin sen portilta oikealle ja ohjasin sen pihaton laitumen avatulle portille. Oku oli ällistynyt, yleensä lähdettiin lenkille ja vasemmalle, nyt tultiin tarhalle joka oli ruunalle täysin vieras.

Kehotin ruunaa astumaan paksuun lumihankeen, hetken se epäili mutta rohkaistui sitten. Melkein polviin asti ruuna upposi, ajattelin uudestaan - suojat eivät olisi niin käytännölliset. Jatkoimme tarpomista lumihangessa, ympäri tarhaa. Oku rehki ja puhki kävellessään. Ajattelin että puolen tunnin kahlaus ja muutama lyhyt ravi ja laukkapätkä saisivat riittää. Ottaisimme raskaalla tavalla kevyesti.

Pakkaslumi onneksi on kevyttä ja pöpperöistä. Ruuna tepasti kiiltävä karva hikisenä ja lumesta märkänä eteenpäin. Pyysin sitä raville. Alkuhankaluuksien jälkeen alkoi ruuna nostella koipiaan ja ravi pysyi. Tekisi hyvää ruunallekin. Toiveena oli saada ruunan askeleeseen lennokkuutta pidemmällä mittakaavalla. Kun ne olivat päässeet lössähtämään kun kunnon treenaus lopetettiin. Nyt alettaisiin taas kevyesti treenailemaan.

Sitten laukka, Oku nosti keinuvan ja isoaskeleisen laukan. Ruuna hikosi ja puuskutti voimakkaasti. Muutaman askeleen päästä pyysin sen takaisin raviin ja siitä käyntiin. Ruuna puuskutti ja pärisi. Ohjastin sen kohti porttia ja siitä kohti rentoa kävelylenkkiä. Annoin ruunan hengityksen palautua ja teimme hyvän lenkin vaihtelevassa maastossa kävellen. Ruuna tuntui vetreältä ja virkeältä. Se tassutti rennoin askelin eteenpäin, askeleissa oli se ihana keinuvuus, kuin silloin kun ruunaa ensimmäisen kerran kokeilin.

Tallille palattuamme riisuin ruunan varusteet ja vein sen lämpimään suihkuun, suihkutin lämmintä vettä ja samalla hieroin sitä kevyin vedoin kumisualla. Harmaa, likainen vesi valui alas lattiakaivosta ja ruuna höyrysi. Lopuksi kuivasin sen jalat ja pään, rasvasin herkimmät ihoalueet ja laitoin linimenttiä sen jalkoihin. Oku sai sen aikaa seisoskella ja odottaa, että hain hikiloimen ja fleece-loimen jotka sitten puin ruunalle. Viimeisenä annoin herralla kaksi ämpärillistä melassivettä. Tämän jälkeen vein vanhan herran karsinaan.

Talliin oli edellispäivänä muuttanut uusi ponitamma, Ristilaukan Rinsessa. Tamma oli ostettu Wequire Quiamosta. New Forest tamma oli saanut ensimmäisen iltansa ja yönsä viettää sisällä tallissa. Seinänaapuri Crystal oli vaikuttanut oikein innostuneelta ja kiinnostuneelta uutta tammaa kohtaan. Korvat hörössä se nuuhki ja tutkaili uutta toveriaan ja olisi varmasti tehnyt lähempääkin tuttavuutta, jollei karsinan vankat seinät olisi sitä estäneet. Nähtyäni tammojen reagoinnin toisiinsa, uskalsin sammuttaa valot tallista ja lähteä nukkumaan.

Pakkanen ja lumituisku olivat yön aikana kiristyneet. Pakkasasteita oli melkein -30 astetta ja lunta ainakin 40 cm. Jotta pääsin tallille, saati talliin sisälle ja hevoset ulos, sain huhkia lumitöiden kanssa. Traktoria ei ollut käytössä joten jouduin aluksi kolaamaan polun tallille käsin. Täytyisi pyytää naapuri auraamaan piha, tallinedusta ja parkkialue. Tallissa minua odottivat jo nälkäiset hevoset, joku kolkutti oveaan, muut pärisivät ja pyörivät levottomina, tietäessään että jakaisin pian aamukaurat.

Ennen ruokintaa kävin tarkistamassa Rinsessan, mittasin siltä lämmön ja katsoin olivatko heinät kadonneet karsinasta. Kun kaikki näytti hyvälle, päätin antaa tammallekin hieman kivennäistä ja porkkanaa ja viedä sen muiden kanssa ulos telmimään. Crystal ja Rinsessa pääsivät vierekkäisiin hiekkatarhoihin. Aitojen välistä ne saisivat tutkia toisiansa. Kuuraparta pääsi myös hiekkatarhaan, kuten Älykkökin. Muuta tammat vein Okun kanssa pihattoon. Jäin hetkeksi seuraamaan kuinka Rinsessa ja Crystal juoksivat aidan viertä pitkin, edes takaisin. Toivoin etteivät ne hikeentyisi loimiensa kanssa, koska se tarkoittaisi tallipäivää tytöille.

Tallissa aloin siivoilla paikkoja, putsasin karsinat rauhassa ja toin niihin uutta kuiviketta. Samalla tuli tarkistettua olivatko kaikki syöneet heinänsä. Karsinan siivouksen jälkeen mätin hiekkatarhalaisia varten päiväheinät valmiiksi kottikärryihin. Kävin pikaisesti kurkkaamassa tammoja. Crystal seisoi uskollisena aidan vieressä kun Rinsessa piehtaroi ja tutkin ympäristöään ja tarhaansa. Uskaltaisin tammat laittaa samaan tarhaan kylläkin vasta viikonloppuna, halusin pelata varman päälle. Kuulin naapurin lähestyvän traktorinsa kanssa, huh, viimein pääsisi kulkemaan kunnolla. Hevosten tarhaus oli ollut hieman hankalampaa upottavassa lumihangessa. Pitäisi lankojakin käydä putsaamassa...

Odottelin tallissa että auraus olisi valmis, sillä välin saatoin putsata juoma- ja ruokakupit. Tuskastuin kun tajusin putkien jäätymisvaaran olevan näillä pakkasilla suuri. Ei muuta kuin juomakuppia täyttämään ja tyhjentämään sopivin väliajoin. Kello kävi jo yhtä kun aloin jakamaan heiniä tarhoihin. Katkaisin jokaisesta tarhasta sähköt, yksitellen, kun poni oli saanut heinänsä ja mussutti niitä tyytyväisenä. Sillä välin itse pystyin kiertämään tarhan muutamaan otteeseen ja tarkistamaan sekä putsaamaan aidat liiasta lumesta, niin ettei vekkulit ponit pääsee luikahtamaan aitojen välistä

Rinsessa ja Crystal näyttivät kyllästyneen toisiensa kyttäilyyn ja kihnuttamiseen ja kumpikin puuhaili nyt omiaan tarhoissa. Tänään olisi liian kylmä liikuttaa hevosia. Hevosten liikutuksen jätin siis seuraavaan päivään sen sijaan päätin, että hevoset saisivat olla tarhoissa koko päivän ajan. Koska ne tarvitsisivat hieman enemmän energiaa itsensä lämmittämiseen kävin viiden aikaan heittämässä hiekkatarhan poneille toisen erän heinää. Samoihin aikoihin kävin hakemassa pihatossa päivän olleet ponit sisälle, lämmittämään tallia ja pitämään vesiputket avoimina. Tyhjien karsinoiden vedenlaskun hoidin itse.

Tällaisina päivinä ei tallissa ole oikein mitään tekemistä. Sillä on turhan kylmä ajamiseen tai ratsastamiseen ja maneesia ei ole. Oku hörisi varsomiskarsinasta, kun kävelin siitä ohi satulahuoneeseen. Tutkailin varusteiden kunnon, kaikki näyttivät suhteellisen puhtaille, eli mitään ei tarvitsisi putsatakaan. Tiesin että loimia olisi, jotka olisivat pesua vailla. Ei muuta kuin tallin pesukone pyörimään ja loimet sinne. Odotellessani pesukoneen pysähtymistä kävin järjestämässä Rinsessan varusteille tilaa.

Hiljalleen alkoi kello lähentyä seitsemää, kun ripustelin loimia kuivumaan. Olisi aika alkaa valmistelemaan iltatallia, kävin mittaamassa ruoat hevosten kuppeihin ja pidemmän aikaa sisällä olleille heitin hieman heinää. Tiesin ettei niille ollut hyväksi liika karsinassa seisominen, mutta talli olisi jäätynyt ilman poneja. Sitten reilut kasat heinää karsinoihin ja poneja pyydystämään. Lähempänä kahdeksaa olivat ponit sisällä syömässä ruokiaan ja heiniään. Samaan aikaan ripustelin ulkoloimia kuivaushuoneen telineisiin. Kävin mittaamassa ponien lämmöt ja merkitsin ne ylös aamua varten. Ennen kuin lähdin tallista heitin vielä jokaiselle vähän heinää. Koska hevoset oli otettu suhteellisen aikaisin sisälle se tarkoittaisi minulle aikaista nousua seuraavana aamuna.

Lisäys 5. tammikuuta 2010 klo 12:56:

Pakkaslukemat näyttivät päivällä sen verran hyviltä, että päätinkin Serenen kanssa ottaa kunnon koulutreenin ensimmäistä kertaa. Tamma askelsi verkkaisesti käynnissä. Lumikerros oli yön aikana kasvanut taas kymmenellä sentillä, lumimäärä lähenteli jo kahtakymmentä senttiä. Pikkupakkanen sai Serenenkin tuntumaan heti alkuverrytelyistä asti  yhteistyöhaluiselta ja pirteältä.

Olin päättänyt treenata hieman väistöjä tamman kanssa. Serene terästäytyi heti kun keräsin ohjat, verkkaisessa käynnissä aloin pyöritellä tammaa volteilla ja ympyröillä, hiljalleen niiden kokoa pienentäen. Kun tamma alkoi vaikuttaa taipuisalta aloin pyytää siltä väistöä. Pituushalkaisijalla väistätin tammaa vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Tamma pärski ja mupelsi kuolainta. Alkukankeuden jälkeen tamma alkoi ymmärtää mitä hain ja alkoi hiljalleen kasatakin itseään.

Kun muutama väistö sujui puhtaasti annoin tamman hetken kävellä rauhassa kenttää ympäri. Sitten nostin ravin, hetken aikaa harjoitusravia pompittuani aloin keventää. Jatkoin samaa rataa ympyröiden ja volttien tekoa. Heti kun Serene rauhoittui ja alkoi temmon vaihtelu apuihinkin vastaamaan, aloin treenaamaan raviväistöä. Serenekin alkoi hiljalleen vaahdota ja jopa hiota. Jalat eivät aluksi tuntuneet asettuvan millään, kun tulimme ravissa väistöön. Hetken aikaa väännettyämme Serene koki "ahaaaa" -elämyksen ja sitten alkoivatkin vikkelät jalat asettua väistöaskeleeseen.

Kehuin tammaa ja päästin sen muutaman onnistuneen väistön jälkeen kävelemään ja venyttämään kaulaansa rauhassa. Ajattelin kokeilla raviväistöt vielä uudestaan, mutta ensin tulivat väistöt laukassa. En uskonut tamman niitä täydellisesti hallitsevan, enkä sitä siltä vaatinutkaan, kunhan hieman kokeiltaisiin.  Nosti laukan pitkän sivun puolesta välistä, laukkasin hetken kenttää ympäri hakien hyvää tuntumaa tamman suuhun. Kun laukan lyhentäminen alkoi sujua ohjastin tyttöseni kohti väistöä. Aluksi tamma vain laukkasi vinosti, ei siis väistänyt, joten tulimme uudestaan. Otin hieman voimakkaammat ja liiotellut avut, jotta tamma ymmärtäisi toivomukseni.

Yllätyinkin kun tamma vastasi apuihin muutaman askeelen väistöllä. Taputin sitä ja sitten kokeiltiin uudestaan. Serene väisti samat kolme askelta kuin aiemminkin, päätin että se saisi riittää. Kokeilimme vielä toiseen suuntaan, joka nähtävästi on tammalle helpompi, sillä oikealle tamma väisti viisi puhdasta väistöaskelta. Sitten vielä kerran raviväistö ja olimme valmiita lähtemään maastoon loppuverryttelyyn.

Serene oli toiminut oikein hyvin ja vastasi herkästi apuihin. Maastossa kävimme parinkymmenen minuutin lenkillä, kävellen. Liikutuksen jälkeen tamma jäi pestynä, loimi päällä karsinaan heiniä syömään.

Lisäys 4. tammikuuta 2010 klo 11:38: